38 / 68
38
Sámis
14/2013
olmmoš boahtá máttibuidda, ja Helgelánddas lea dat
heajumus.
Mearrasámiid vearrogessiid-lohku 1601, 350 jagi
dás ovdal, čájeha ahte dalle orro mearrasámit Norg
ga mearragáttiin Várjjatvuona rájes gitta Helgelándda
rádjái. Ollu mearrasámit orro dalle Nuortalándda-ámt
tas. Dál lea doppe mearrasámit áibbas jávkan. Gos leat
dál Sáltavuona ja Vesteråla mearrasámit? Ii doppe šat
gullo ge sámegiella siiddain. Dat sámit geat doppe velá
leat, leat sirdán Ruoŧariikkas dohko. Eai sii gula daid
da boares mearrasámiide. Dat leat áigá juo dáruduv
van ja molson gárvvuid, ja seahkanan dážaid searvái ja
lohkkojuvvojit dážan.
Dat lea gáddimis ahte mearrasámit Davvi-Norggas áig
gi mielde mieđaid mieđaid jávket dážaid searvái jos
seammá dilálašvuohta bistá.
Muhtun jierpmálaš mearrasápmelaš, guhte lei jurdda
šan dan birra, árvalii muhtumin ná: "Jos mii áiggi miel
de šaddat seahkanit dážaid searvái, de mii eat galg
ga šaddat sin searvái bálvaleaddji láhkásažžan". Ja nub
bi sápmelaš mieđihii dása ja láhttestii: "Eat mii galgga
šaddat dážaide dušše ‘muorračuollin’ ja ‘čáhceguoddin’."
Muhtun dárolaš skuvllaolmmái čálii muhtumin mun
nje: "Vikingalaš varra ain rávnnjista Dáža suonain.
Son seatná oažžut bihtáš sápmelačča láđis ja loŧkes
luonddus, vai su garra goavis luondu veháš ge litnu".
Mon jáhkán ahte dán dárolaš skuvllaolbmá jurddašan
vuohki lea vuoigat.
Sápmelaš lea vihkolas
Sápmelaš lea vihkolas. Dát lea su headjuvuohta. Ii son
siđa jáhkkit buori eará olbmuin. Son sihtá vihkut.
Dávjá lea juoga maid son vihku, gosii juohke áššis ja
juohke olbmos. Mon jáhkán ahte dát lea soga ovdalaš
áigi mii lea dahkan su dakkárin. Danne soaitá johtti-
olmmoš, go son boahtá sámisiidii, álggos oažžut dan
jáhku ahte sámiin váilu siivolašvuohta. Son sáhttá rat
sivvui mannat. Muhto go son šaddá oahpis, ja lea siivu
olmmoš, de gávdná son sámiin ollu olmmošlašvuođa ja
ustitlašvuođa.
Mearrasámiin lea dávjá dat dovdu ahte sii leat hea
jut olmmoščearddas. Dat dovdu váivvida sin sakka.
(Mindreverdighetsfølelse.) Go mon muhtumin lean
sártnodan singuin ja geažidan ahte sis galggašii leat fea
ra mii buoret ja čábbáseabbu, de lávejit sii dušše bon
jastit oaivviset ja láhttestit: "Gal hal dáidá sápmelažžii
dohkket!" Ii dat leat nu gal ahte sii ieža jurddašit nu;
muhto sii dušše áđđestallet dážaid. Sii leat gullan
dážaid láhttesteame nuvt. Dat dajahus almmuha ollu
váidaleami ja bahčavuođa sámiid bealis.
Sámit leat ráfálaš olmmoščearddas. Muittán ahte mán
nán gullen ollesolbmuid muhtumin sárdnume soađi
birra. Sii imaštalle go soalddáhat galge storrát olb
muid goddit. Okta boares sápmelaš diđii muitalit ah
te soalddáhat ožžot dakkár garra juhkamuša ahte sii
masset buot olmmošlašvuođa ja šaddet hirbmat goa
vit. Sii eai šat jurddaš mii lea buorre ja mii lea bahá.
Dakkár juhkamuša maŋŋil bahkkejit sii ovdan ovtta
biškku. "Vai nu, vai nu!" gullojedje earát dadjamin ovt
ta njálbmái.